Ei vissiin.

Ei ainakaan jos ystävyys tarkoittaa sitä että välittää, pitää yhteyttä ja kiinnostaa toisen kuulumiset. En muista milloin kukaan (ei lasketa äitiä eikä mummoa) on kysynyt miten mulla menee, miten voin tai edes ottanut yhteyttä. Mä oon lähes aina se joka ottaa yhteyttä ja kysyn "hei miten menee, miten voit?" tai vastaavaa. Multa ei sellaista kysytä. Jos en ottais yhteyttä n. kerran kuukaudessa niin en varmasti ikinä näkis ystäviä. Aika harvoin näen nykyäänkin, kun perusvastaus kun kysyn että nähdäänkö on että "oon kiireinen". Voisivat vanhojen aikojen vuoksi ees kunnioittaa mua sen verran, että jos ei kiinnosta tavata, niin sanois sen suoraan. Jos oon tehnyt jotain, kertois sen mulle.

Ja mulla on pahoja nivelkipuja. Ovat tietoisia siitä, oon kertonut. Silti, eivät kertaakaan ole pistänyt viestiä ja kysyny että miten menee, ovatko kivut vielä pahat? En tarte kenenkään sääliä, mutta olisi kivaa jos joku olisi kiinnostunut.

Kysyin mun kaksi parhaita ystäviä että alettaisko käydä uimassa säännöllisesti kun mun niveleet ovat parantuneet. Yllättivät mua ja vastasivat kyllä, ja kysyivät milloin. Sanoin mitkä päivät mulle yleensä käy, mutta lisäsin että vielä särkee nivelet, että pitää odottaa kunnes ne ovat parantuneet. En ole kuulunut heistä mitään sen jälkeen. Kai odottavat vaan että ilmoitan että nyt ei särje enää. Olis vaan niin kivaa, jos näyttäisivat vähän kiinnostuneistuutta kysymällä, että miten särkee ja särkeekö pahasti. Mutta ei sitten. En kenenkään sääliä tarte, ystävien aito kiinnostus olis vaan ollut kiva. Mutta sitä kai en sitt saa.

Yksi yö istuin yksin olkkarissa ja itkin, koska kivut olivat niin valtavat, ja mitään särkylääkkeitä ei auttanut. Olisin niin haluannut puhua jonkun kaa. Mä oon sanonut kaikille ihmisille, kenestä oikeesti välitän, että mulle voi soittaa ihan milloin tahansa, jos on hätä. Ja tarkoitankin sen. Kukaan ei oo sanonut sen mulle. Yksi T sanoi ennen, mutta ei moneen vuoteen. En mä olis soittanut, mutta olisi parantanut mieltäni jos se mahdollisuus olisi ollut siinä....

Viime viikolla kävin Turussa, tapasin yksi hyvä ystävä Turusta ja yhden kaverin ja pikkuveljeni. Piti tavata toisenkin ystävän, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Tulin kotiin viime viikon torstaina. Eli viikko sitten. Sen jälkeen en ole kaveria/ystävää nähnytkään, tuskin ees puhunut. Eilen yhdelle kaverille pistin viesti että nähdäänkö perjantaina, mutta se ei sovinnut hänelle. Se nyt ei loukkaantunut, kun me ei olla kovin läheisiä. Hän vaan pari viikkoa sitten kysyi multa että tavattaisimmeko, ja silloin mulle ei sovinnut, niin nyt mulle olis sopinut, niin mä kysyin. Muuten en oo puhunut kenenkään kaa paitsi kullan <3, äidin ja mummon. siis henkilökohtaisesta elämästä, en laske kassahenkilöitä ja lääkäriä. En ole tekstaillutkaan.

6.12 olisi suunnitelmissa tavata T:n. Mennä heille viettämään itsenäisyyspäivää. En oo kuullut siitä mitään, että onko suunnitelma vielä voimassa.

Jaa, ja mun synttäritkin ovat tulossa. Ainut joka niistä kysyy on mummoni, ja sitt kulta ja T. Mummo soitti ja sanoi että laittaa vähän rahaa mun tilille, se on mun synttärilahja. Sopii hyvin mulle, oon aina köyhä. Kulta kyselee päivästä, ja mitä haluan tehdä. Ja mitä haluan synttärilahjaksi. Vastaus: kasvisvoileipäkakku. Sellainen kuulema saankin, jei. T kyseli siitä päivästä pari viikkoa sitten, että meinaanko juhlia, sanoin että en, niin hän kysyi että saako tulla käymään. Siihen vastasin että tietenkin saa, ja hän sitt sanoi että tulee käymään. Mutta se oli pari viikkoa sitten, en ole kuullut paljon mitään hänestä sen jälkeen.

En ole haluannut mainostaa synttärini. Eihän se mikään iso juttu oo, enemmän ahdistava, kun täytän 31v. Vanha kääkkä, ei ansaitse juhlia.

Silti, on se merkki siitä, kuinka "hyvät" mun ystävät ovat, kun eivät minkäänlaista kiinnostusta näyttävät.

Mä niin haluaisin, että mä en aina olis se joka ottaisin yhteyttä.

Ja sitt kun on ystäviä muualla, kuten esim Turussa. Valittavat kun niin harvoin tulen käymään. Noh, miksi he eivät tuu Helsinkiin??? Oon kutsunut vaikka kuinka monta kertaa, eivätkä ole tulleet!! Sitt mua syytetään siitä että ei nähdä. Miksi mun pitää aina olla se joka ottaa yhteyttä ja meen käymään?? Miksi ei mun luokse kelpaa tulla?