Jonnekin mun on pakko kirjoittaa. Kun lähdin vanhasta paikasta, kun en kestänyt tekopyhiä ihmistä joka on sielä "pääjehu". Aina viaton kaikkeen, ei ikinä tee mitään väärin, ja jos yrittää sanoa että voi olla toinen näkökulmakin asioista, niin saa paskat niskaan ja tekopyhät vihjailut miten perseestä mä oon ja miten viaton enkeli hän on. En tarte hänen tekopyhää maailmaa! Mul on oma napa, ja sen ympäri mun maailma kiertää! eli oma blogi mun omaa napaa varten!

Myönnän. Saatan joskus olla vainoharhainen ja otan moni asia itselleni. Mutta hei, mä on elmäni tärkein nainen!! Noh, paitsi Hän. Kulta. Joka oikeesti kestää mua, uskokaa tai älä! Yli vuoden on jo kestänyt mua, asunnut mun kaa 5 kuukautta. Ja edelleen sanoo rakastavansa mua. Uskomatonta mutta totta.

Saatan oll allerginen tekopyhille ihmisille. En oo täydellinen, mutta mä ainakin myönnän että voin tehdä virheitä. Myönnän että oon itsekeskeinen ja omahyvä. So Fucking WHAT?? Yhtä paljon ihmisarvoo kun muilla mulla on. Ja oikeus kirjoittaa mun ajatuksia päiväkirjamuodossa niin että kuka tahansa sitä voi lukea. Ei tarte lukea jos ei halua. Vitut mä välitän. Tai saatanhan mä välittää.. Ei tee hyvä olla itsekeskeinen paskiainen jos ei oo yleisöä.

Mutta en pakota ketään lukemaan. Enkä ainakaan enää ajo olla varovainen siitä mitä mä sanon, koska joku saattaa tykätä pahasti.

Alan elokuun lopussa psykologian valmennuskurssia. Ensi kevät sitten haen yliopistoon. Psykopaatisteista tulee parhaat psykologit!