Ei vissiin.

Ei ainakaan jos ystävyys tarkoittaa sitä että välittää, pitää yhteyttä ja kiinnostaa toisen kuulumiset. En muista milloin kukaan (ei lasketa äitiä eikä mummoa) on kysynyt miten mulla menee, miten voin tai edes ottanut yhteyttä. Mä oon lähes aina se joka ottaa yhteyttä ja kysyn "hei miten menee, miten voit?" tai vastaavaa. Multa ei sellaista kysytä. Jos en ottais yhteyttä n. kerran kuukaudessa niin en varmasti ikinä näkis ystäviä. Aika harvoin näen nykyäänkin, kun perusvastaus kun kysyn että nähdäänkö on että "oon kiireinen". Voisivat vanhojen aikojen vuoksi ees kunnioittaa mua sen verran, että jos ei kiinnosta tavata, niin sanois sen suoraan. Jos oon tehnyt jotain, kertois sen mulle.

Ja mulla on pahoja nivelkipuja. Ovat tietoisia siitä, oon kertonut. Silti, eivät kertaakaan ole pistänyt viestiä ja kysyny että miten menee, ovatko kivut vielä pahat? En tarte kenenkään sääliä, mutta olisi kivaa jos joku olisi kiinnostunut.

Kysyin mun kaksi parhaita ystäviä että alettaisko käydä uimassa säännöllisesti kun mun niveleet ovat parantuneet. Yllättivät mua ja vastasivat kyllä, ja kysyivät milloin. Sanoin mitkä päivät mulle yleensä käy, mutta lisäsin että vielä särkee nivelet, että pitää odottaa kunnes ne ovat parantuneet. En ole kuulunut heistä mitään sen jälkeen. Kai odottavat vaan että ilmoitan että nyt ei särje enää. Olis vaan niin kivaa, jos näyttäisivat vähän kiinnostuneistuutta kysymällä, että miten särkee ja särkeekö pahasti. Mutta ei sitten. En kenenkään sääliä tarte, ystävien aito kiinnostus olis vaan ollut kiva. Mutta sitä kai en sitt saa.

Yksi yö istuin yksin olkkarissa ja itkin, koska kivut olivat niin valtavat, ja mitään särkylääkkeitä ei auttanut. Olisin niin haluannut puhua jonkun kaa. Mä oon sanonut kaikille ihmisille, kenestä oikeesti välitän, että mulle voi soittaa ihan milloin tahansa, jos on hätä. Ja tarkoitankin sen. Kukaan ei oo sanonut sen mulle. Yksi T sanoi ennen, mutta ei moneen vuoteen. En mä olis soittanut, mutta olisi parantanut mieltäni jos se mahdollisuus olisi ollut siinä....

Viime viikolla kävin Turussa, tapasin yksi hyvä ystävä Turusta ja yhden kaverin ja pikkuveljeni. Piti tavata toisenkin ystävän, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Tulin kotiin viime viikon torstaina. Eli viikko sitten. Sen jälkeen en ole kaveria/ystävää nähnytkään, tuskin ees puhunut. Eilen yhdelle kaverille pistin viesti että nähdäänkö perjantaina, mutta se ei sovinnut hänelle. Se nyt ei loukkaantunut, kun me ei olla kovin läheisiä. Hän vaan pari viikkoa sitten kysyi multa että tavattaisimmeko, ja silloin mulle ei sovinnut, niin nyt mulle olis sopinut, niin mä kysyin. Muuten en oo puhunut kenenkään kaa paitsi kullan <3, äidin ja mummon. siis henkilökohtaisesta elämästä, en laske kassahenkilöitä ja lääkäriä. En ole tekstaillutkaan.

6.12 olisi suunnitelmissa tavata T:n. Mennä heille viettämään itsenäisyyspäivää. En oo kuullut siitä mitään, että onko suunnitelma vielä voimassa.

Jaa, ja mun synttäritkin ovat tulossa. Ainut joka niistä kysyy on mummoni, ja sitt kulta ja T. Mummo soitti ja sanoi että laittaa vähän rahaa mun tilille, se on mun synttärilahja. Sopii hyvin mulle, oon aina köyhä. Kulta kyselee päivästä, ja mitä haluan tehdä. Ja mitä haluan synttärilahjaksi. Vastaus: kasvisvoileipäkakku. Sellainen kuulema saankin, jei. T kyseli siitä päivästä pari viikkoa sitten, että meinaanko juhlia, sanoin että en, niin hän kysyi että saako tulla käymään. Siihen vastasin että tietenkin saa, ja hän sitt sanoi että tulee käymään. Mutta se oli pari viikkoa sitten, en ole kuullut paljon mitään hänestä sen jälkeen.

En ole haluannut mainostaa synttärini. Eihän se mikään iso juttu oo, enemmän ahdistava, kun täytän 31v. Vanha kääkkä, ei ansaitse juhlia.

Silti, on se merkki siitä, kuinka "hyvät" mun ystävät ovat, kun eivät minkäänlaista kiinnostusta näyttävät.

Mä niin haluaisin, että mä en aina olis se joka ottaisin yhteyttä.

Ja sitt kun on ystäviä muualla, kuten esim Turussa. Valittavat kun niin harvoin tulen käymään. Noh, miksi he eivät tuu Helsinkiin??? Oon kutsunut vaikka kuinka monta kertaa, eivätkä ole tulleet!! Sitt mua syytetään siitä että ei nähdä. Miksi mun pitää aina olla se joka ottaa yhteyttä ja meen käymään?? Miksi ei mun luokse kelpaa tulla?

 Minua on nyt särkenyt yli viikon, särkylääkkeet eivät auta. Särkylääkkeinä on panaldol 1g ja burana 800 mg. Voisin yhtä hyvin syödä sokeripillereitä...

Suosikkihypotesi syyksi on että se olisi sivuvaikutus mun epilepsialääkkeestä, topiramatista. Torstaina sitä vähennettiin 75 mg:sta 50 mg:aan, en ole vielä minkäänlaista vaikutusta huomannut. Tai välillä ajattelen että jalat olisivat vähän paremmin, mutta sitt ne alkaa särkemään taas... Huomenna, eli maanantaina, annosta vähennetään 25 mg:aan ja perjantaina otan viimeisen pillerin. Sitt viikko, ja lääke pitäisi olla kokonaan poissa mun elimistöstä, neurologi sanoi.

Huomenna on kuitenkin yleislääkärin aika. Katsotaan mitä hän sanoo verikokeista.

Harmittaa olla saikulla. Ja on paha omatunto siitä... Kun tiedän miten vaikeeta on saada sijaisia. Ja mä oon ollut aika paljon saikulla aikaisemmin. Tuntuu siltä että aina mussa on jotain vialla 

Ostin eilen muuten vihdoinkin heijastin. Ja sain toisen ystävältä. Molemmissa on vaan se ongelma, että hakaneulaa pitäisi löytää. Mulla pitäisi kyllä olla niitä, jos vaan muistaisin minne on niitä laittanut... Alkaa olla sen verran pimeetä ulkona, että heijastin pitää kyllä olla!

Oon tehnyt ekat yritykset tehdä omat korut. Ihan kivat ne ovat, omastakin mielestä, jos saa sanoa? Ainut on että en tiedä miten kestäviä ne ovat... Ne ovat lukottomia rannekeita joustinlangalla tehty, ja kiinnitin niitä ohjeiden mukaan... Toivottavasti tosiaan pysyykin... Eilen tilasin taas lisää helmiä... Ei olisi pitänyt, kun ei oo taas paljon rahaa, mutta.. Kun mä suunnittelen itselleni sen kaulakorun... Ja kullallekin kaulakorun. Hänelle vaan tosi yksinkertainen, hän ei halua minkään missä on paljon helmiä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi hänelle...

Jotenkin tuntui oudolta kun heräsin, ei ollut sellainen levännyt olo, vaan sellainen että kaikkialla särki... Ei oo kivaa ei...

Tänään on tän asunnon viimeinen näyttö. Sitt sopimus loppuu, ja mä ajon päättää että lopetan yrittää myydä tän asunnon. Mutta vielä tänään siis näyttö. Pitää vähän viel siis siivota. Kulta siivosi ennen kun lähti eilen vähän, mutta vielä jäi jonkun verran. Huoh. Sitt pitää mennä jonnekin tunniksi... Lähiostarilla ei oo mikään kunnon kahvilaa, vaan kapakoita... Prismalla on kahvila, mutta sinne on sitt pidempi kävelymatka, ja kun kaikkialla särkee, niin ei oo kiva kävellä.. mutta ehkä jaksan... jos ottaisin lukemista mukaan ja menisin sinne teelle.

Tai jos sieltä sais Chai Latte? Se on vaan niin hyvää!!

Mutta nyt tää aamukahvi muki 1 alkaa loppua, eli toista mukia hakemaan...

 Tänään Turkuun. Ystävä Turussa sai vauvan n 5 kk sitten, enkä oo vieläkään saanut aikaiseksi mennä moikkaamaan heitä. Nyt sitt siis meen. Pienelle tytölle on kauluri ja villasukat joululahjaksi - vaikka saa näitä jo nyt. Sukat ovat aivan liian isot, mutta parempi niin kun liian pienet, ajattelin. Ja kun mulla ei oo sillai hajuakaan minkä kokoiset lasten jalat ovat... Kaulurin tein ohjeiden mukaan noin 1v. lapselle, eli sekin on vähän iso, niin ainakin mahtuu... Vauvan äidille kolmiohuivi, oon sellasta hänelle luvannut jo kaksi vuotta. Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä sitä.

Kun Turussa oon, pitää pari muutakin kavereita tavata, ja ehkä sitä pientä veljeäkin.

Sain ilmoituksen spostiini että kirja mitä olin tilannut kirjastoon oli saapunut. Mietin haenko sen ennen tai jälkeen matkaa. Ehkä olisi ihan kivaa saada se jo nyt, ja voisin samalla palauttaa toisen kirjan. Mutta katsotaan miten ehdin.

Se kirja on kriminologian kirja, käsittää rikoksia ja rikollisia ja pahuutta. Kuullosti kiinnostavalta. Toinen kirja mitä sieltä kirjastosta tilasin oli sosiologian kirja.

Nivelet sattuu, kuten ovat nyt muutaman päivän tehneet. Ärsyttävää. Torstaina neurologi soittaa, niin voin puhua hänen kanssa, jos tämä nivelkipu sattuis johtumaan siitä mun epilepsialääkkeestä. Toivottavasti olisi niin, ettei olisi mitään vakavampaa.

Jotenkin on vaan niin blaah-olo, ja tekstiä ei tuu...

 Minulla on tapana aloittaa blogeja, kirjoittaa jonkun aikaa, ja sitten unohtaa. Nyt löysin tän taas, ja ajattelin että voisi taas alkaa kirjoittamisen.

Olen saikulla. Neljä päivää. Syy, kipu. Särkee kaikkialla. Särkylääkkeet eivät auta. Tänään mennään kullan kaa Mäkelärinteen uimahalliin, sielä on kuulema sellainen iso uimallas missä on lämmintä vettä ja sitten höyrysauna. Jos ne auttais ees vähän. Maanantaina sitt labroihin - perjantaina kun lääkärillä kävin niin labrat oli jo kiinni.

Hyvän ystävän lapsi kiusataan. Minä haluaisin kirjoittaa siitä, ja mun tunteista siitä, mutta huomaan että ajatukset karttaa aihetta, en halua miettiä tunteitani kiusaamisaiheesta. Niin on monista muustakin aiheesta, joka liittyy tunteisiin. Psykologini - ja vissiin lääkärikin - epäilee että mulla on jonkunlainen dissosiaatiohäiriö. Se on osa miksi olen huolissaan tästä tytöstä. Kun syy mun dissosiaatioon voi esimerkiksi olla koulukiusaaminen. Vaikka en mä muista olleeni koulukiusattu. Mutta toisaltaan se dissosiaatio olis just se, että on ongelma muistaa tiettyjä juttuja...

Mua huolestuttaa se dissossiaatio. Tai ei oikeastaan. Enemmän on niin että mä tiedän että mua pitäis huolestuttaa se, niin sanon että mua huolestuttaa, mutta oikeesti en tunne paljon mitään.

Mulla on niin hankalaa voimakkaiden tunteiden kanssa. Pelkään niitä.

 Olen ollut vapaalla yli viikon. Vielä on tänään, tiistai ja keskiviikko. Torstaina sitten taas töihin. Pitää nyt nauttia nämä viimeiset vapaapäivät. Paitsi että olisi kyllä siivoamista mitä pitäis tehdä. Eilen siivosin kylppärin oikein kunnolla. Tänään olisi keittiön vuoro. Eilen pesin myös kolme koneellista pyykkiä. Tänään kun heräsin niin laitoin astianpesukoneen päälle. Nyt juon aamukahvia, kolmas muki menossa. Kun sen olen juonnut, lähden kauppaan. Piti laittaa lihapullia jo eilen mutta unohdin ostaa kananmunia. Niitä meen siis hakemaan.

Tyttikseni menee tänään töihin klo 16-maissa. Sen takia pitää jo aika kohta - sanoin sille että viimestään puolta päivin - mennä ostamaan niitä kananmunia, niin että ehdin sitten laittaa ruokaa ennen kun hän menee töihin. Yleensä hän on se joka laittaa ruokaa, hän on paljon parempi kokki kun minä. Mutta tänään mä sitten ajattelin tehdä sitä ruokaa. Teen mielestäni tosi hyviä lihapullia :) ja sitt keitän niitä perunoita. Ei mitään sen kummempaa ruokaa, mutta kuitenkin.

Kun teen lihapullia, niin se on lähinnä sipulipullia :D Tykkään sipulista, ja laitan aina sitä paljon mun lihapullataikinaan. Plus että sen lisäksi vielä aina maustan sen taikinan pussillisella ranskalaista sipulikeittoa. Se antaa niin hyvän maun.

Kulta lupasi imuroida tänään. Mä inhoan imurointia! Muuten mä kyllä täällä voin siivota, varsinkin nyt kun mulla on vapaapäiviä ja tyttis on töissä. Mutta imurointi on jostain syystä mulle niin vastenmielistä. En tiedä miksi.

Huomenna kickboxing. Haluaisin mennä yksin, mutta yksi tuttu on tunkeutumassa mukaan. En haluaisi. Hän on niin rasittava! Ja jos tulee mukaan, niin joudun ihan varmasti olla hänen parina, ja sitten en opi mitään. Ja tiedän myös että ei hän pysty keskittymään treenaamiseen, vaan haluaa koko ajan puhua mun kaa. Olen yrittänyt sanoa että haluan treenata yksin, mutta hän ei vaan tajua. Ja en mä voi kieltää häntä.

Torstaina on sitt töitä, niin en pääse treeneihin. Kun on vielä kesä-aikataulut. Ne ovat voimassa 15.8 saakka. Sen jälkeen tulee voimaan talvi-aikataulut, ja silloin on paljon enemmän tarjontaa, voi treenata enemmän.

Rahatilanne on perseestä, suoraan sanottua. Mutta aloitin tänään uuden tiedoston, excelissä, missä kirjoitan ylös kaikki mun tulot ja menot. Niin että oppisin näkemään että minne ne rahat oikeesti menee, ja missä voisi vähentää niitä menoja. Palkkapäivä on 14.8, mutta se on sunnuntai niin palkka pitäis tulla jo perjantaina 12.8.

Siivota pitäis lisääkin. Olkkari on täynnä roskaa. Ei siinä kauan menis, kun alkais poimia niitä roskikseen. Kaikenlaisia papereita vaan on jäännyt pöydälle ja sohvalle.

Kohta pitäisi sinne kauppaan lähteä, mutta en ole juonnut mun kahvin vielä. Kello menee niin nopeasti. En ole hyvä siinä että nousen ja heti meen jonnekin. Haluan aina ottaa rennosti aamusin. Siksi aina kun oon töissä herään aika aikaisin. Niin että ehdin rauhassa herätä.

Mitä sitä tänään tekis? Paitsi se siivoaminen? Olen katsomassa Doctor Who:ta, ekaa kautta. Mutta on myös moni hyvä kirja kesken, mitä voisi lukea. Mutta jos Doctor Who:ta katson, niin sitt voin neuloa tai askarrella samalla.

Katsotaan nyt.